pakoon | ero | hyvää ystävänpäivää | katselin tunteitani kaukaa | lahja | muistojen helminauha | murto-osapäätöksiä | taivas ja maa | tuska ja luominen | minun sydämeni
ärsyttävää,
raivostuttavan järkevää,
oli eromme,
kurkussani pala,
jota en pysty nielemään.
sinä ystäväni jo kaukaa
sinä ystäväni jo lähempää
sinä ystäväni vailla vertaa
sinä ystäväni menneisyydessä
sinä ystäväni tulevaisuudessa
sinä rakkaani ulottuvuudessa toisessa
sinä ystäväni hetkessä tässä
kiitos että olet olemassa
katselin tunteitani kaukaa
ja ihmettelin
kuinka pystyin pitämään ne niin etäällä
ei ole kauniimpaa lahjaa,
kuin mita kaksi ihmistä voi toisilleen olla
Ilon ja surun kyyneleet ajan myötä kertyvät ja helmiksi tiivistyvät. Osa helmistä elämän aikana häviää, osa toisten helminauhoihin siirtyy, osa haalistuu, osa kirkastuu, osa ikuisesti säilyy. Helminauhat katkeilevat, yhdistyvät, eroavat, koko ajan muuttuvat. Elämän lopussa kaikki nauhat puretaan ja niille helmet jaetaan, jotka helminauhan kerääjän yhä kykenevät muistamaan.
Maailmassa ei aina voi tehdä murto-osapäätöksiä.
Yöllä näin kuinka taivas ja maa kohtasivat,
enkä tiennyt kumpaa katselin,
niin yhtenäisiä ne olivat.
Jos minuun sattuisi enemmän,
olisin varmasti taiteilija.
Tuskasta on helppo kirjoittaa,
mitä voi kirjoittaa onnellisuudesta?
Tämä on minun sydämeni.
Se hakkaa näin kovaa, koska se pelkää,
että sinä olet se oikea.
Minun sydämeni etsii yhä sitä toista,
jonka kanssa sykkiä samaan tahtiin,
ajatuksia, jotka sopisivat toistensa väliin,
lämmintä ihoa, jota vasten painautua,
kun ulkona maailmassa on kylmä.
Tunnetko sydämeni?
Kuin vapaa lintu häkissään,
se pyrkii ulos murtautumaan,
se tahtoo taas lentämään,
se haluaa löytää rakastamaan.