Ajatus kirjoittaa diplomityötä kuin romaania viihdytti ainakin hetken minua, ehkä teitäkin varsinkin jos pakoilette nyyssejä lukemaan sen sijaan että sitä diplomityötä tai verkonhallinnan harkkaa tekisitte.
"Harmaana ja jykevänä se kohosi edessä peittäen labran lamppujen valon taakseen. Itsepäisyys tuntui huokuvan sen huminasta ja kahlittu villi henki tuntui ponnistelevan johtonippujen tuella päästäkseen riistäytymään vapaaksi oven raosta. Tuota petoa, tuota matkapuhelinkeskusta minä joutuisin loitsuillani kurittamaan ja sen alustaksi itselleni kesyttämään. Siinä olisi elämäni tarkoitus, siinä olisi diplomityöni."
"Se kirmasi aukiolta metsän siimekseen. Kondensoituneet vesipisarat kiiltelivät kuin hiki sen metallisella rungolla ja vahvojen hydrauliikkasylintereiden pinnalla. Sen sisusten lämpö sai muutamat pisarat jo höyrystymään ja se tuntui hieman tuhisevan sekä maataan jaloillaan kuopivan. Sen kourat heiluivat ja värisivät aamutuulessa innokkaina tarttumaan neitseellisiin runkoihin ympärillään ja riisumaan ne havu- ja lehtivaipastaan hellin, mutta varmoin ottein. Sillä se oli kone -- ympärillä oli metsä ja se tiesi mitä tehdä."
"Bitit lensivät. Monikaan niistä ei tulisi selviämään ilmarajapintaa ylittäessään vaan hukkuisi kohinaan tai jätettäisiin tunnistamatta läheisen mikroaaltouunin säteilyn niitä runneltua. Yhden bitin elämä ja kuolema ei ollut niin merkitsevä kuin kokonaisen tavun elämä ja kuolema. Tämän bitit tiesivät ja ne menisivät sinne minne niiden komentajat käskisivät, eläisivät sitten tai kuolisivat. Sillä nuo bitit olivat sankareita."